Arvelinkii pistellä tänne ihan kaikkiin luettavaksi ....iliman kommentiin kautta männöön, kun virisi päevän aekkaan keskustelluu yhen blogilaesen kansa;). Assii lähti liikkeelle tallukkaasta jne....

Tiettääköhän monikkaa mitkä tallukkaat on?

Meijän suunnalla aenaskii tiällä,- no tae Pielisjärven puolella sanottiin tallukkaaksi kenkkii joissa oli huopaa terät ja varsiosa nahkasta. Terissäkkii oli nahkaa huovan piälle ommeltuna osittaen sillae koristeellisesti. Näetä tietoja latelloo suutari Antti Ovaskaesen poejan vanahin (äpärä) pentu Amalia. Ukki on kuollut kun olin kynnellä tapettava kakara. Isä suutaroi sitten ja muistan ihan hyvin ne lestit, naskalit, sianharjakset (neulana),  puunaulat  (taottiin siltalankkujen rakoihin veli-pojan kaa pentuna) pikilangan teot sun muut suutarin vehkeet jotka oli ukin perintönä isällä aena isän kuolemmaan asti (harmi kun ne on jiännä minne ovatkii). HUOM. minäkkii oun taevaltanna koulutietä isän tekemissä tallukkaassa .   Nyt jatkan ja kulen yhä muistoissa, -isä oli kaiken taitava ukko....teki rekiä, suutaroi, ompeli, kutoi mattoja, neuloi,leipoi,lypsi lehmät, yms. Kuten hiän ite ilimasi...."EI TARVII NAISTA; KUN LASTEN TEKEMISSEEN"  -JA SE MIKÄ NIIN ON TOTISINTA TOTTA.......HÄNELTÄ ONNISTU KAIKKI, niin miesten-, kuin naistenkikin työt. Seurasin vierellä rinta rinnan koko ajan, -aena hänen kuolemmaansa asti 03.08.1969.

Oun ollut niin isän kun äitinkii viimehetken näkemässä.....enkä kavu hetkeekää niistä kokemuksista!

 Rummaatan tähän vielä lisätä, jotta isähän ansahti perheelleen elannon niinsanottuna jätkänä mehtätöissä....-ei herra, ei narri vaen jätkä kumminnii;).