Tähän alkuun täytynee heti mainita, etten ole ollut koskaan mikään kunollinen- ja malliäiti....virheitä on tullut tehtyä ja paljon, joita nyt saakin sitten katua ja kärsiä niistä. Jospa lapseni voisivat antaa minulle anteeksi hölmöilyni!

Ammatti kurssilta palattuani sain sitten keväämmällä työ paikan Kivilahden Kotileipomo Kotiherkusta. Nyt minulla oli varaa maksaa äidilleni jopa pientä korvausta lapseni hoidosta yms. Olin kyseisessä leipomossa töissä aina kevääseen -73 kunnes minulle tarjottiin parempipalkkaista vaikkakin pitempipäiväistä ja vastuullisempaa työtä  kämppäemäntänä, tarjous houkutti, olihan työ itsenäinen, josta aina pitänyt. Olin työmaallani viikot ja viikonloppuisin kävin kotona (perjantai n.16-maanatai aamuun n.7) Lauantaisin pesin pyykkit (ulkosaunalla), ettei mummo tarvinnut lapsen kanssa mennä pyykkäämään, siivous ym.      (ei omaksi kehuksi tarkoitettu, vaikka voi tuntua jostakin siltä).

Oli kait mielestäni nuori vielä ja halusin mennä tansseihin ja muiden nuorten rientoihin joskus, mutta aina muistin varmistaa äidiltä lapseni huolehtimisesta. Äidin vastaus aina kysymykseeni: tottokai minä voin pitää J.....ta huolen, mutta jälkikäteen kuuluikin niitä soraääniä, joita äiti oli jollekulle (jätän mainitsematta) sanonut; "huora....tekee vain näitä räkänokkia lisää". (Nythän oli vapaus huoritella omaa lastaan, kun isää ei ollut enää kuulemassa, hän näet laittoi jarrun rattaisiin jo eka-huorittelusta).           

Elämä ja työt jatkui, annoin äidille  osan palkkatulostani lapseni hoidosta ja ylläpidosta, osa  tyttöni vaatte menoihin, eihän isänsä maksanut edes sitä pientä tuomittua elatusmaksua. (itsellänihän kuului ruokaetu työstäni, minkä tupakka, sen aikainen paheeni verotti osansa).   Sittenpä eräänä iltana minulle tuotiin sanomaa, että mummo oli lähtenyt jo aiemminkin käyneen "juominki" seuralaisensa mukaan (mies) ja jättänyt lapseni "enpätiedä"  varaan. Olipa piiiitkä loppu viikko töissä (tytön hoito kyllä järjestyi tilapäis ratkaisuin). Viikonlopuksi hoitelin itselli kyytiasiat kuntoon ja menin äitiä jututtamaan, miksi hän tämän teki lapselleni ja minulle. Sanoin hänelle jo käydessäni etten toistakertaa tule kysymään. En kyllä koskaan saanut vastausta tekoseen, mutta äiti lähti mukanani takaisin kotiin ja lupasi jatkaa tytäreni hoitoa kuten aiemminkin.  Näin elämä jatkuikin, mutta vain hetken, kun samainen kaveri oli tullut putkipäällä kyläilemään meille ja vei mummon mennessään. Nyt sai olla ja pysyä siellä, minne tunsi kuuluvansa. Varajärjestely toimi taas lapseni hoidossa tilapäisesti kylläkin.

Nyt sitten alkoi ongelman todellisuus paljastumaan....itketyt ja valvotut yöt.... erinäisten ratkaisujen mietintä ja  laskelmointi.  Tuskaa ja itkua jatkuvaa.....!

 

Jatkuu taas päivänä muutamana.   Nyt en jaksa taas kirjoitaa enempää, -on siksi vaikeaa elää tässä ja nyt uudelleen tätä :(