No joo, -eiköhän se pakkaspoikahi sieltä vielä tule varppaeta pureksimmaan, niin parempihan se on varrautuu jo hyvissä ajon ;)

Näessä on lankana Kivijalaka ja on muuten himpakin sutjakkoo neulloo, vaekka ei nimestä uskosi, kun kivihän on kova vaen nämä langat on pehmeetä ja hyvin liukuvvii..

Aurinkoissii lokakuun päevii!    Minä lähen puikkojen kanssa seurustelemmaan.

Palajan tuas joskus!

Hittaan puolleesta on vaen tekeminen kirjoneulleen ja pitsikuvion, kun tuo kaihin haettoo näkökenttee  joten on semmosta tihrustamista tuo ohjeränttien seurroominen ja vielä nivelrikot siätellöö kässiin sekä sormmiin liikettä ja asenttoo VAEN PERIKSI EN HEVILLÄ ANNA .

Tännään ei kyllä näytä olevan talavesta tiettookkaa , kun aurinko porottaa ihan pilivettömältä taivvaalta ja lämmintäkkii ihan mukavasti meijänkii korkkeeksilla vielä tähän aekkaan iltapäivästä .  Aekarauta näyttää 15.40 ja tikijataali näyttää pihalta lämmöksi 12.4, jotta ihan suhteellisen lupsakka keli siellä on.

Eikun tämmöset lupsakat kelit jatkukkootki vielä pitkälle etteenkipäin. 

ja nyt vaen uutta putkkeen näen syksyn tullen.

Lähettäänkös ensinnäkkii joogalle? 

Tein itelleni kantapiättömät ja kärettömät sukat kun en voi pittee umpinaissii sukkii.

Näessä ei sua kuviosta mittää tolokkuu kun on kirjava lanka. Turvakot tein loppulangasta samalla kuviomallilla.ja

vielähän piti pipokkii värkätä, vaekkakkii eri langasta.

Näillä männään tuas jokunen aeka, kunnes uutta putkahtaa.

Niinhän tuo kesä mäni kipujen ja tuskiin kansa kärvistellessä ja muutenkii tunttuu jottei tällä elämälläni ou ennee mittään virkkoo ja tarkotusta, kuhan olla tollottaa pähkkäillen mitä millonnii sattuu lahot aivoni ottammaan käsitellyyn. Aeka hiljaselloo sitä suapi vietellä yksikseen, kun kunto ja voimat uuppuu.

Oun sillon tällön seurustellut virkkuukoukun ja neulepuikkojen kanssa aekani kuluksi ja tässä  tuotos tällä kerttoo Lanka tässä on jottain vinkuintialaista Nakkoo.

Tuosta edellisestä väkellyksestä loppu lanka pahasti kesken ja Tiina tyttö kalasteli jostain netin syövereistä sitä lissee, niin siinä vuotellessa kaivelin jämmii lankavarastojen kätköistä ja tämmönen niistä synty pujotellessani keränpohjista silimukoita. Lanka on Mohairrii. 

Tämmöstä tällä kerttoo, kun kukkiikaa ei Amalialla ennee ou pihalla muuta kuin luonnon pusikot vaen. Tähän on nyt jo tultu ja alamäkkeen mään kokoaija, millon kovemmalla vauhilla millon hittaammin, yritän kyllä jarrutella suuremmissa mutkissa vauhtii :)

YÄÄÄK......syksy on tullut tuas!

Juhannus on jo ihan tuossa porraspuulla tulossa, vaekka liekkä tuo päivvee kummempi muihen päivviin jatkona. Siinä se varmmaan männöön muitten päivviin jatkoksi muistojen joukkoon (minun mietteitäni).

Niinpä toivottelenki vaen: 

Hyvvee ja turvallista juhannusta! kolleevesta huolimatta.

Vähän on vinkurainen, kun kutteessa oli ohuemppii ja paksumppii kohtii, vaen kaepa käytössä muottoottuu uomiisa. Väri tällä on musta, valotun vaalensi värin.

ja edellinen luomukseni oli turariätälin tekemänä, -pyykkärille taminneet.

ja tekemiset yllätyksinneen vaen jatkuu.....

Kaksin aena kaunihimpi (vaekkaki väriero näkkyy, lanka on sama, sama värinumero, mutta värjäyserä eri).

Välillä veittyy, kun en muutakkaa keksinnä ;)

Kukatkii kukkii kun valonmiärä lissäänty

"orkkuja" minulla on näitä 15+2 (sain äitienpäivänä kaksi). Osa kukkii jo, osa availemassa kukkiaan ja osa vielä kasvu vaiheessa. Minä oun niin ihastunna näihin, -ovat heleppohoitossii näin laiskalle kasvattajalleen.

Kevät (kesä) tuli humahtain, kun vain antas vettä jotta kasvillisuus piäsis kasvuun. Kuivaa on, sillä ne vähäset talaven lumet hävisi haihtumalla ilimaan kun pieru saharraan.

Nytpä ne ruajemuat tuas kuhtuu tekijeesä joten eikun Molskis ja menoksi.

Tämä talavi on ollut kantilta, jos toiselta taistelluu. On ollut ihan pirun moinen köhäröhänen ja tuskimpa vieläkkää ihan on sitä selätetty. lie tullut jiähäkseen loppu elimäni ajaksi ja mitäpä sitä vaehtelemmaan kun on hyvän suanna. Muutenkii nämä pysyvät vanahuuven vammat vaen kiristää otettaan päevä päevältä. Ei tarvii sannoo näen kevvään tullen, jotta kohta se turpa ruohhoon ylttää, kun -nenä muata hippoin töpöstellöö ympäri vuojen.

Tämä tämän talaven isompi rojektini pitkitty pitkittymistään, -alakuvaehheessa voimat mäni köhhiissä ja syleksiissä keuhkon riekalleeta pönttöön ja ei jaksanna ajatellakkaan neuletta, hyvä kun jakso tehä pakolliset hommat jotennii. 

Oli tietysti vähän ähviärinkii tehessäkkii, kun oli vain valokuvasta otettu malli ja siitä piirteli ajatuksena neulleesseen sopivaksi. Eihän siitä ihan semmonen tullut kun kuva, vaen etes kuvajainen.

Siinäpä se tuas yksi minun aivopieru,  -eikä saman laesta ihan heti vastaan tulle. (selekä puoli samanlainen).

SE SIITÄ.

Pitkään piti ellee, kunnes näki tämänkii, jotta maaliskuu meijänkii korkkeuksilla "maatanäyttää". Nyt on lähes talaven lumet hävinneet, eikähän niitä paljoo ollutkaan. Nähtäväksi vain jiäpi tullooko sitten kunnon takatalavi  tämän hyvän seurraaksena. Kaikkihan se on meijän vasttaan otettava mitä ylhäältä annettaan (näin totesi isäki aikannaan).

Nyt Amalia lörpötteli tuas ummet ja lammet tähän postaakseesa.

Nyt tuli lorun loppu, mutta vielä....

Mukavvoo ja aurinkoista piäsiäistä!